YHDISTYKSEN HISTORIA

Teos: Juha Välimäki

Kevättalvella 1946 saivat taiteesta ja kulttuurista kiinnostuneet lappeenrantalaiset postissa kauniille kartongille painetun pienen kortin, jossa luki ”Toivomme Teidän saapuvan keskustelemaan Kuvataiteen ystävät r.y. nimisen yhdistyksen perustamisesta Lappeenrantaan – Kokous pidetään ravintola Seurassa maanantaina, maalisk. 18. p:nä 1946, klo 19. ” Kokouskutsun alla oli ”aloitteentekijöiden” nimiluettelo: Helmi Vesterinen, Helmi Räsänen, A.Tegelman, Väinö Rautio, Jussi Komonen, S.Talaskivi.

Lappeenrannan Taideyhdistyksen 75-vuotinen historia on osa Lappeenrannan kaupungin sodan jälkeistä kulttuurihistoriaa. Mahtavan Viipurin kyljessä uinunut pikkukaupunki alkoi 1940-luvun loppupuolella tarmokkaasti rakentaa parempaa huomista. Myös taiteen ja kulttuurin alaa haluttiin kehittää.

Orkesterilla alkoi uusi nousu, kirjasto kasvoi ja tarjonta monipuolistui. Kulttuurihistoriallinen museo löysi pysyvän sijoituspaikan Linnoituksen entisestä tykkivarikosta. Sen yhteyteen perustettiin taidemuseo v. 1965, mistä taideyhdistys tai silloiset taiteenystävät voivat ottaa osakunnian itselleen, sillä yhdistys pyrki monin tavoin vaikuttamaan päättäjiin. 1980-luvulla taidemuseo sai omat tilat Linnoituksen ortodoksista kirkkoa vastapäätä.

Lappeenrannan Taiteenystävät ry:n perustava kokous pidettiin 18.3.1946 ravintola Seurassa. Ajatus kuvataideyhdistyksen perustamisesta oli elänyt jo pitkään, mutta vasta nimekkään taiteilijan Väinö Raution (1894–1974) mukaantulo antoi hankkeelle lopullisen sysäyksen. Väinö Rautio oli sodan jälkeen asettunut evakkona Lappeenrantaan, ”Viipurin porteille”, kuten hän sanoi viitaten rakkaaseen entiseen kotikaupunkiinsa.

Yhdistys piti tärkeimpänä tavoitteenaan kuvataideopetuksen järjestämistä kaupunkiin. Väinö Rautio ryhtyi taiteilijatovereineen vetämään piirustusiltoja Lönnrotin koululla. Myöhemmin piirustustunneista kasvoi alkeis- ja malliluokat käsittävä piirustuskoulu, jonka johtavana opettajana Rautio toimi melkein parikymmentä vuotta.

Piirustuskoulu joutui valitettavasti viettämään kiertolaiselämää koko 25 toimintavuotensa ajan majaillen milloin Lönnrotin, milloin Kimpisen tai Peltolan koulujen nurkissa. Keväällä 1071 kaupungilla ei ollut osoittaa syyslukukaudeksi enää minkäänlaista kelvollista tilaa, joten hallituksen oli pakko tehdä päätös koulun lopettamisesta. Koulu oli vuosien varrella antanut maalauksen perustaidot monelle nuorelle lahjakkuudelle, joiden joukossa nimekkäimpiä on taiteilija Ulla Rantanen.

Yhdistyksen historiassa vilahtelee suuri joukko lappeenrantalaisten kulttuurihenkilöiden nimiä. Monet ovat antaneet suuren työpanoksen yhdistyksen hyväksi. Pitkäaikaisimmista toimihenkilöistä mainittakoon toimittaja Jussi Komonen (siht. 1946-1948, pj 1954-1965), toimituspäällikkö Heikki Honkalinna (siht. 1952-1965, pj 1966-1973), U.B. Pulkkinen (rahastonhoitaja 1949-1970), Aarre Turunen (pj 1979-1985), Anna-Liisa Suo-Anttila (rah.hoit. 1978-1990), Tapio Hanttu (siht. 1988-1995, pj 1996), Martti Lahikainen (varapj 1989-1995, siht.1995-2003, pj 2003-2019).

Ennen taidemuseon perustamista Taiteenystävät vastasivat Lappeenrannan kaupungin kuvataidepalveluista. Koulutuksen lisäksi he huolehtivat vaihtuvien näyttelyiden järjestämisestä – myös laajojen ulkoa tuotettujen kiertonäyttelyiden, kokoelmakeruusta, kuvataideharrastuksen kaikinpuolisesta kehittämisestä. Urakka oli hatunnoston arvoinen henkilöiltä, joilla ei ollut alan koulutusta ja jotka tekivät sitä harrastusluontoisesti talkootyönä omalla vapaa-ajallaan. Jokaiselle näyttelylle piti erikseen hankkia näyttelytila, kun vakituista tilaa ei ollut olemassa.

Lappeenrannan Taiteenystävät ry:n nimi vaihdettiin v. 1973 Lappeenrannan Taideyhdistys ry:ksi. Taideyhdistykseen sulautettiin samalla myös muut alan yhdistykset, avantgardistinen Z-62-ryhmä ja Lappeenrannan Taiteilijaseura, joka olikin alusta saakka toiminut jonkinlaisena Taiteenystävien tytäryhdistyksenä.

Vuonna 1974 taideyhdistys pääsi vihdoin asettumaan omaan taloon, ns. Kesägalleriaksi kutsuttuun huonokuntoiseen rakennukseen, taidemuseon naapuriin. Nykyisin rakennus toimii taidemuseon uudempana, vaihtuvien näyttelyiden puolena. Taideyhdistys ehti toimia rakennuksessa kymmenisen vuotta ennen muuttoa seuraavaan majapaikkaan Suvorovinkujalle.

Kesägallerian ajasta alkoi taideyhdistyksen uusi kukoistuskausi. Nyt yhdistyksellä oli paikka, jonne voitiin järjestää taiteilijoille työskentelytiloja, harrastajille taidekursseja, pienimuotoista taidekauppaa aj omien jäsenten näyttelyitä. Kesät pyhitettiin kokonaan näyttelytoiminnalle.

Vuonna 1980 Kesägalleriassa aloitettiin aluksi kokeiluluonteisena Lasten- ja nuorten kuvataidekoulu. Koulun toiminta sai pian siivet alleen ja muutamassa vuodessa se kasvoi monen sadan oppilaan laitokseksi. Koulun ja yhdistyksen kurssi- ja näyttelytoiminnot laajenivat ja vakiintuivat Suvorovinkujalla, missä yhdistys toimi seuraavat viitisentoista vuotta.

Nykyisin Lappeenrannan kuvataidekoulu antaa laajan oppimäärän mukaista taiteen perusopetusta kuvataiteessa lapsille, nuorille ja aikuisille, sekä muuta taiteen edistämiseen liittyvää toimintaa. Yhdistyksen hallitus toimii edelleen kuvataidekoulun ylimpänä päättävänä elimenä.

Koulurakennus, joka alun perin vuonna 1884 rakennettiin vankilan sauna- ja pesulatuvaksi, päätettiin peruskorjata kuvataidekoulun käyttöön kaupunginvaltuuston 350 v. juhlakokouksessa vuonna 1999 . Rakennuksessa toimi vankila-ajan jälkeen mm. kaakaopapupaahtimo, josta galleria Kaakaopapu on saanut nimensä. Nykyiset tilat Kehruuhuoneenkujalla vihittiin Lasten- ja nuorten kuvataidekouluksi loppiaisena 2001. Samalla toteutui yhdistyksen pitkäaikaisin unelma; peruskorjattu, ajanmukaiset vaatimukset täyttävä, loistava oma toimitalo. Yhdistyksen kannatti ajaa asiaa melkein 30 vuotta ja haaveilla taidekeskuksesta yli 50 vuotta.

Marjatta Räsänen, Lappeenrannan Taideyhdistys ry:n 60-vuotishistoriikki.
Viimeisten 15 vuoden lisäykset Kaisa Elomaa.